Ilmeisyyksien tuolla puolen

“Ovi on seinässä tai vastaavassa rakenteessa olevan kulkuväyläksi tarkoitetun aukon eli oviaukon peittävä kappale. Oviaukolta vaaditaan kävellen kulkemisen mahdollistavaa kokoa.”

Santeri Lehdon töistä ei mahdu kulkemaan lävitse, mutta eittämättä ne ovat silti oviaukkoja. Oviaukon ominaisuuksiin lukeutuu kulun mahdollistaminen huoneesta toiseen, tilasta toiseen ja tärkeimpänä: todellisuudesta toiseen. Lehdon työt pitävät sisällään tiloja ja huoneita, mutta ennen kaikkea ne avaavat näkymän toiseen todellisuuteen, toiseen maailmaan. Oleellista on kuitenkin huomata, että kyseinen todellisuus, kyseinen maailma, on tässä – se on nyt. Tämän kätketyn mutta aina näkyvän maailman kuvaamiseksi Lehdolla on tyylikeinoinaan käytössä eräänlainen minimalismi, ja tarkoin harkitty analyyttinen naivismi. Ensimmäisenä katsoja huomaakin töiden lapsenomaisuuden ja tietynlaisen visuaalisen yksinkertaisuuden, mutta uppoutuminen maalausten symboliavaruuteen paljastaa niiden aivan toisenlaisen, lähes paradoksaalisen luonteen. Lehdon maalausten dekonstruktio tuo julki sen, kuinka visuaalinen yksinkertaisuus alleviivaa äärimmäisen monimutkaista, ja loputonta olemassaolon kysymystä ja arvoitusta. Lehdon töissä tärkeintä ei siis olekkaan se mitä näette, vaan se mitä ette näe.

Temsti: Hermanni Keko, kuvataiteilija